Stadin e-kampuksessa kehitetään vahvasti ilmiöpohjaista
opetusta ja opiskelua sekä kokonaisvaltaista arviointia. Ilmiöpohjaisuudessa lähtökohtana
ovat kokonaisvaltaiset, todellisen maailman ilmiöt – eivät niinkään yksittäisen
oppiaineiden asiat. Opiskeltavia ilmiöitä voivat olla esimerkiksi ihminen,
kulttuuri ja taide tai vaikkapa yhteinen planeettamme. Näihin liittyviä tietoja
ja taitoja opetellaan oppiainerajat ylittäen ja tarkastellen ilmiöitä kokonaisina
ja aidoissa konteksteissa. Opettajan kannalta ilmiöpohjaisuus luo entistä
paremmat edellytykset pedagogisesti mielekkäiden menetelmien, kuten tutkivan
oppimisen, ongelmakeskeisen oppimisen, projektioppimisen ja portfoliomenetelmän
systemaattiselle käytölle.
Kokonaisvaltainen arviointi tukee entistä paremmin ilmiöiden
kautta tapahtuvaa syvällistä oppimista. Arviointi on parhaimmillaan jatkuvaa,
ja sen kohteena on usein pelkän lopputuloksen tai muodollisen osaamisen lisäksi
arviointia esimerkiksi aktiivisuudesta, kehittymisestä ja itseohjautuvuudesta.
Vertais- ja itsearviointi on luonnollinen osa arviointipakkia.
Keskiaikaista menoa Etu-Töölössä
Ilmiöopiskelua kokeiltiin Etu-Töölön lukiossa ensimmäistä
kertaa laajassa mittakaavassa, kun kevään viimeinen opetusjakso toteutettiin
ilmiöpohjaisesti. Ilmiöitä tutkittiin oppiainerajat ylittäen, ja jakson aikana opiskelijat
tekivät muun muassa erilaisia projekteja, vierailuja ja verkkolehtiä. Sosiaalista
mediaa ja teknologiaa käytettiin hyödyksi läpi jakson.
Yksi ilmiöjakson projekteista oli keskiaika. Projekti sitoi
monia aineita yhteen, muun muassa musiikkia, ilmaisutaidetta, äidinkieltä ja
kirjallisuutta, uskontoa, filosofiaa, historiaa ja kuvataidetta. Opiskelijat
toteuttivat myös keskiaikaisen markkinatapahtuman, jossa esiteltiin jakson
aikana tehtyjä projektitöitä ja erilaisia tuotoksia. Keskiaikateema huipentui
juuri ennen kesälomille lähtöä esitettyyn, osittain itse sävellettyyn Robin
Hood -musikaaliin.
 |
| Erkki Koskimäki loisti Robin Hoodina. Kuva: Siiri Räisänen |
Kuinka arvioida, kun
koeviikkoa ei ole?
Ilmiöjakso toteutettiin luontevasti ilman kokeita ja
koeviikkoa. Arviointi tapahtui jakson aikana, ja opettajien lisäksi myös
opiskelijat arvioivat toisiaan. Apulaisrehtori Saila Linkopuu kertoo, että
koeviikottomuudesta on tullut paljon positiivista palautetta.
- Joidenkin mielestä on hyvä, että arviointi ei painotu vain
yhteen päivään. He kokevat, että on reilumpaa, kun arviointiin saa vaikuttaa
pitkin jaksoa erilaisilla näytöillä. Kurssityöt ovat voineet olla myös
tavallista monipuolisempia kuin normaalisti, kuten projekteja, lehtiä,
suullisia töitä, blogeja, esitelmiä, parikokeita, välikokeita, ryhmäkokeita,
vertaisarviointeja, opponointeja ja portfolioita. Arvostelun monipuolistuminen
toi joillekin motivaation tavoitella parempaa kurssiarvosanaa. Näin koepäivän
suoritus ei painotu kurssiarvosanassa, eikä yhden työn epäonnistumisella, vaikkapa
huonon päivän vuoksi, ole niin suurta painoarvoa kurssin arvosanassa.
Kun koeviikkoa ei ole, opiskelua joutuu suunnittelemaan
hieman eri tavalla. Osalle se oli haastavaa.
- Kurssien töitä on osattava aikatauluttaa ja
lukumäärällisesti näyttöjä sekä kurssitöitä on pitkin jaksoa enemmän, koska
yksi laajempi kurssikoe on hajautettu useampiin pienempiin näyttöihin ja
tehtäviin. Töitä opiskelun eteen on joutunut tekemään koko jakson ajan, ei vain
koeviikolla, Linkopuu kertoo.
- Tämä on joidenkin mielestä tuntunut raskaalta ja
stressaavalta, ja he ovat kaivanneet koeviikkoa takaisin. Tämä onkin asia, joka
on selkeästi meillä kehittämisen kohteena ensi lukuvuonna.
Kokonaisuudessaan ilmiöjakso oli hyvä kokemus.
- Olemme tyytyväisiä, että lähdimme kokeilemaan
ilmiöpohjaisuutta, Linkopuu vahvistaa.
Lukio-opetuksen
kehittäminen tärkeää opiskelijoiden ja yhteiskunnankin vuoksi
- Vaikka jakson suunnittelu alkoi jo vuotta aikaisemmin, on
pohjalla monien vuosien havainnot ja pohdinnat nykyisestä lukioelämästä ja sen
kehittämisestä, Linkopuu kertoo.
- Viime aikoina on samoista asioista ollut paljon
julkisuudessakin keskustelua. Työmme on kuitenkin loppujen lopuksi
käytännöllistä, ja asioita on pakko lähteä toteuttamaan käytännössä, jotta
työtä ja lukiota voi kehittää.
Ilmiöpohjainen oppiminen voi auttaa opiskelijoita pärjäämään
entistä paremmin senkin jälkeen, kun lukioiden ovet ovat sulkeutuneet takana.
- Olemme saaneet arvokasta käytännön kokemusta jaksosta, ja
sen pohjalta jatkamme kehitystyötä edelleen. Lukioelämä ei voi olla yksinäinen
saareke keskellä yhteiskuntaa ja sen kehittymistä, Linkopuu muistuttaa.
- Tarkoituksenamme ja päämääränämme on kuitenkin antaa
opiskelijoille hyvän yleissivistyksen, valkolakin ja jatko-opintokelpoisuuden
lisäksi tulevaisuuden ja työelämän taitoja, jotta meidän kaikista
opiskelijoista tulee pärjääviä, taitavia ja innovatiivisia yhteiskunnan jäseniä.
